VIIKKO

Nyt on enää viikko siihen, että astun uuteen maailmaan. Uusi koulu, uudet opinnot, uudet tavat ja uudet ihmiset. Onneksi jotain vanhaa ja tuttuakin sentään on vielä senkin jälkeen elämässä, toisin kuin viime kerralla kun aloitin ensimmäisen kerran opiskelut korkeakouluasteella. Nyt ei tarvitse muuttaa uuteen kaupunkiin, saan jäädä tänne kotikaupunkiini, jossa olen suurimman osan elämästäni elellyt. Jatkan myös samassa työpaikassa, jossa nyt olen reilun puolitoista vuotta porskuttanut. Toimenkuva tulee kylläkin jo ihan käytännön syistä muuttumaan ja luonnollisesti tulen ensi viikosta alkaen hieman harvemmin vuoroja tekemään. Mutta kuinka ihanaa onkaan kun kaikki tavat, termit ja ihmiset ovat jo niin tuttuja! Se tästä puuttuisikin, että pitäisi vielä uuden työpaikan tapoja opetella ja jännittää.

Koulun penkille palaaminen nimittäin jännittää itsessään ihan tarpeeksi enkä kaipaa tähän enää mitään muuta pakkaa sekoittamaan. Ensi viikosta alkaen opiskelu on kaikista tärkeintä (no joo, on myös terveys ja läheiset ja niin edelleen, mutta näin niin kuin muuten), se on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin ja siitä varmasti tulen jossain kohtaa kirjoittamaan enemmänkin. Jännittää kovasti, kuinka saan itseni taas ohjelmoitua opiskelurytmiin ja miten opiskelutekniikat palautuvat mieleen käytännön tasolla. Oppiikohan sitä enää mitään näiden muutamien töissä vietettyjen vuosien jälkeen?

Jännitän niin montaa muutakin asiaa. Millainen on oma aloittava ryhmäni? Olenko kaikista vanhin siellä, sopeudunko juuri lukiosta päässeiden joukkoon? Löydänkö oikeisiin paikkoihin kampuksella? Olenko nyt varmasti hoitanut kaiken tarvittavan koulun alkuun liittyen? Kuinka saan soviteltua työvuorot opiskelun oheen? Jaksanko? Ja niin edelleen.

Kaipa se helpottaa kun vain alkuun ensin pääsee.