KOKEMUKSIA KOTIHOIDOSTA

Olen aloittanut tämän tekstin jo loppukesästä 2017, mutta se ei vielä tähän päivään mennessä ole tullut valmiiksi. Nyt kun aikaa on taas enemmän päätin tehdä asialle jotain ja tässä siis viimein valmis teksti henkilökohtaisista kokemuksistani ja ajatuksistani kotihoidon työntekijänä. Lopultahan olin opintojeni loppuun asti kotihoidon parissa eri tehtävissä tekemässä sijaisuuksia ja keikkoja. Yhteensä kokemuksia on kertynyt siis noin 2,5 vuoden ajalta mikä myös kertoo siitä, että varsin hyvin siellä ikäihmistenkin parissa olen viihtynyt.

Ainakin tuttavapiirissäni työni kotihoidossa on alusta asti herättänyt kovasti kiinnostusta eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että yleinen kuva kotihoidosta tuntuu ihmisillä olevan melko huono. Kuka siellä siis haluaisi olla töissä?

On toki totta, että työ kotihoidossa on kohtuullisen raskasta, mutta niin se on hyvin monessa muussakin paikassa hoitoalalla. Omalla kohdallani kotihoidossa lähihoitajana toimiminen osoittautui kuitenkin omiakin odotuksia mukavammaksi. Silloin kun resurssit ovat kunnossa, se on erittäin mielekästä hoitotyötä, josta uskoisin monien pitävän. 

Kotihoidon erityisyys piilee yksinkertaisesti siinä, että hoitotyö tehdään asiakkaan kotona ja se on ikään kuin osa arkea. Lisäksi kotonansa ihmiset ovat aidoimmillaan ja heihin saa ihan eri tavalla kontaktin kuin muussa ympäristössä. Jokaisella asiakkaalla on erilaisia tarpeita avun suhteen ja käynnit voivat erota toisistaan hyvinkin paljon. Osa asiakkaista tulee itse avaamaan oven kun ovikelloa soittaa, mutta osalle asiakkaista mennään avaimilla. Lyhimmillään käynti voi olla 10-15 minuuttia ja pisimmillään jopa kaksi tuntia riippuen siitä, mitä milloinkin tehdään. Osa asiakkaista kaipaa apua vain tukisukkien pukemiseen, joitakin taas autetaan lähes kaikessa. Yleisimpiä töitä työlistalla ovat verensokerin mittaaminen, insuliinin pistäminen, lääkkeiden jakaminen ja niiden antaminen lukitusta lääkekaapista, tukisidosten laittaminen, suihkussa ja päivittäisissä pesuissa avustaminen, ruokailun varmistaminen ja pienet kodinhoidolliset työt kuten tiskaus, pyykkäys ja roskien vieminen.

Joka vuorolle on suunniteltu asiakaslista ja työpuhelimissa on sovellus, josta näkee suunnitellut toiminnot ja ajan, jota käyntiin on varattu. Asiakkaan luokse mentäessä leimataan työ aloitetuksi ja luonnollisesti asiakkaan luota poistuessa lopetetuksi. Käynnin aikana tehdään puhelimella myös kirjauksia tehdyistä töistä,mitatuista arvoista ja asiakkaan voinnista. Tarvittaessa voi soittaa oman alueen toiselle tiimiläiselle tai arkipäivisin kotihoidon sairaanhoitajalle. Myös tekstiviesteistä on monesti paljon apua sekä kännykän kamerasta, kuva kun tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Erityisen hyödyllistä valokuvaaminen on esimerkiksi haavan tai ihottuman paranemista tarkkailtaessa. Luonnollisesti kaikessa viestinnässä huolehditaan siitä, että asiakkaat tiedot pysyvät salattuna.

Siirtymiset kuljetaan pääsääntöisesti autolla, pyörällä tai jalan, aivan alueesta ja reiteistä riippuen. Itse olen pääasassa kulkenut reittini kävellen ja pörällä. Työtä tehdään pääasiassa yksin, mutta jonkinverran on myös paripaikkoja, joissa tehtävät saattavat sisältää paljon nostoja, joihin tarvitaan kaksi työntekijää. Mutamissa harvoissa paikoissa käydään myöskin vartijan turvaamana, mutta itselleni ei tainnut koko aikana osua yhtäkään tällaista käyntiä.

Pahinta ja parasta työssä ovat itsessään hoidettavat ihmiset. Onneksi suurimmaksi osaksi he ovat mukavia ja arvostavat hoitajien työtä, mutta kyllä joitakin kiukkupussejakin joukosta löytyy. Toki on aina muistettava myös jokaisen asiakkaan taustalla olevat sairaudet, jotka saattavat vaikuttaa käytökseen. Liian herkästi ei saa tuomita ketään, vaan parhaimmin pärjää, kun yrittää ymmärtää toista ja eri tilanteita. Saman päivän aikana saatat kuulla olevasi saatanan tunari, kun et heti löydä kahvipakettia keittiön kaapeista ja seuraavassa paikassa taas oletkin ihana kuin enkeli, sellainen jota on jo odotettu pitkään sinä päivänä.

Tein suurimman osan sijaisuuksistani ja keikoista samalla alueella ja muutamassa vuodessa moni asiakkaista tuli jo varsin tutuiksi. Oli mukavaa, kun moni tunnisti minut tullessa ja meillä oli ihan omat jutut ja hyvää huumoria. Paljon keskusteltiin eri aiheista ja tieto kätilöopinnositani siivittivät monet naiset muistelemaan omia synnytyksiään vuosien takaa. Uskoituipa yksi muori minulle myös siitä, kuinka hän oli päätynty siihen, että kikkelit ovat aivan yliarvostettuja. Hän oli todennut, että ilmankin pärjää. Kuulin monia salaisuuksia ja elämäntarinoita. Luonnollisesti aina välillä myös joku hoidettavista jatkoi matkaansa joko tuonpuoleiseen tai sitten johonkin hoitopaikkaan, kun kotihoidon avut eivät enää lopulta riittäneet.

Silloin kun resurssit olivat kunnossa, aikaa asiakkaille oli mukavasti ja toisinaan sitä pystyi antamaan hetken suunniteltua pidempäänkin. Tällaisina päivinä ehti myös käydä toimistolla tai henkilöstöravintolassa tauolla työkavereiden kanssa. Kesäisin tosin kauniilla ilmalla söin ulkona puistoissa, siitä nautin aina kovasti. Silloin kun työntekijöistä oli pulaa, joutui kuitenkin reitit tekemään kiireellä ja monesti syömään eväänsä siirtymien aikana tai rappukäytävässä. Jos jossain, niin kotihoidossa hoitajapula näkyy jo kovin rajusti ja siitä olen erittäin huolissani. Moni hoitaja nimittäin piti kovasti työstään, mutta totta kai motivaatio ja jaksaminen kärsii, jos työn joutuu liian usein tekemään kiireessä ja ilman kunnollisia taukoja.

Nautin kotihoidossa myös siitä, että jokaisen asiakkaan välissä oli siirtymä, jonka aikana sai nollattua ajatuksia ja hengitettyä raikasta ilmaa. Ainoastaan rankkasateella ja erityisen loskaisina päivinä reitin tallustaminen ulkona sai kaipaamaan sisätöihin, mutta niitä päiviä ei ollut kovinkaan montaa. Kaiken kaikkiaan sain kotihoidossa työskentelystä paljon hyvää ja tärkeää kokemusta opintojeni oheen enkä koskaan ole katunut sitä, että silloin yhtenä kesänä laitoin työhakemuksen eteenpäin. 

KÄTILÖ

En tiedä lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta halusin tulla kertomaan, että olen tätä nykyä valmis kätilö. Siis ihan oikea kätilö! Sain opintoni pakettiin kuukauden verran suunniteltua aikaisemmin marraskuussa 2019. Kätilöksi tulemisen lisäksi valmistuin samalla sairaanhoitajaksi ja saan nyt käyttää kumpaakin ammattinimikettä virallisesti.

Vaikka henkilökohtaisessa elämässäni olikin väliin melkoista myllerrystä kuluneiden noin 4,5 opiskeluvuoden aikana, opintoni olivat aina aikataulussa ja suoriuduin niistä kiitettävin arvosanoin. Myöskin jokainen työharjoittelujakso sujui hyvin ja aina vain innostuin enemmän kätilötyöstä. Kätilövaiheessa työharjoittelua oli viisi viikkoa synnyttäneiden osastolla, yhteensä 14 viikkoa synnytyssalissa, kahdeksan viikkoa raskaana olevien osastolla, viisi viikkoa neuvolassa, kaksi viikkoa syventävää harjoittelua hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla sekä viisi viikkoa naistentautien ja gynekologian harjoittelua, jonka tein gynekologian poliklinikalla. Kun mukaan laskee myös sairaanhoitajavaiheen työharjoittelujaksot, olen tehnyt näiden opintojen aikana työharjoittelua yhteensä noin 56 viikkoa. Se on aika paljon.

Hoitoalan opiskelijat eivät saa työharjoitteluissa palkkaa, vaan oppilaitos maksaa harjoittelupaikalle opiskelijan ohjauksesta. Harjoitteluissa tehdään kuitenkin täysiä työtunteja, ihan niin kuin oikeissakin töissä. Koska itselläni oli jo aikaisempi korkeakoulututkinto, opintotukikuukaudet loppuivat kesken (kuten myös oikeus opintolainaan) ja viimeisen vuoden tein toimeentullakseni opintojen oheen melkoisen paljon töitä. Siinä kun ensin painoi täyden työharjoitteluviikon, sitten vähintään puolet vapaapäivistä vielä töitä ja siltikin oli voimien lisäksi koko ajan myös rahat loppu, ei kauheasti naurattanut. Lisäksi hoidettavana oli myös muut opintoihin kuuluvat tentit ja tehtävät sekä toki muun elämän rippeet ja koira. Jotenkin blogi pääsi siinä sitten unohtumaan, vaikka kerrottavaa olisi ollut paljonkin.

Tässä hetkessä kaikki on kuitenkin hyvin ja olen onnellinen sekä ylpeä itsestäni. Selvisin näistä raskaista vuosista ja olivathan ne myös monella tapaa samanaikaisesti opettavasia ja antoisia. Sain elämääni hurjan määrän kokemuksia, tietoa ja taitoa, ymmärrystä ja myös uusia ystäviä. Olen myöskin joulusta asti tehnyt aivan oikeita kätilön töitä vastasyntyneiden ja synnyttäneiden parissa ja rakastan kolmivuorotyötäni.

Ymmärsin jo opiskeluaikana, että tässä ammatissa oppiminen tapahtuu oikeastaan kunnolla vasta töitä tekemällä ja aina on jotain uutta opittavaa. Ikinä ei voi sanoa, että osaisi ja tietäisi kaiken, pitää olla nöyrä ja kestää omaa keskeneräisyyttään. Vallitseva Covid-19 -taudin aiheuttama poikkeustilanne on tuonut aikamoisen lisähaasteen ensimmäisiin kuukausiin tuoreena kätilönä. En olisi voinut työt aloittaessani arvata, että jotain tällaista voisi tulla vastaan ja niin nopeasti. Pelkään jonkin verran sitä, että minä tai joku läheisistäni sairastuu vakavasti. Samalla uskon kuitenkin, että kyllä tästä selvitään. Aika varmalta näyttää myöskin se, että töitä tulee hoitoalalla riittämään. Siinä missä toisinaan tuntuu epäreilulta se, että minut voidaan poikkeuslain perusteella pakottaa töihin, olen kuitenkin myös onnellinen, että tällä hetkellä saan työskennellä itselleni mieluisassa paikassa ihanien työkavereiden joukossa.

Toivon myöskin, että tämän pandemian jälkeen täällä Suomessa todella paneudutaan terveysalan työntekijöiden työoloihin ja palkkaukseen. Vaikka rakastankin olla kätilö, rakastan kuitenkin elämääni enemmän ja niin tekevät muutkin hoitoalan ammattilaiset. Noin 2500 euron suuruinen palkka on melko vaatimaton jo silloin, kun on vastuussa toisten elämästä, puhumattakaan siitä, että oma vaarantuu. En kuitenkaan ole lähdössä alalta, koska vastahan minä aloitin. Aion sen sijaan tehdä ainakin jollakin tapaa osani, että tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin.

Saa nähdä, mitä seuraavat kuukaudet ja vuodet tuovat tullessaan. Sitä ennen yritän tehdä työni niin hyvin, kuin se on mahdollista. Ja vaikka kiitoksilla ei makseta laskuja eikä käydä ostamassa ruokaa, lämmittävät ne mieltä kotiinlähtevältä perheeltä kuultuna. Silloin olen aina varma, että tässä minun kuuluukin olla, näiden perheiden tukena ja apuna, oli maailmalla tilanne mikä hyvänsä.

Rakkain terveisin
Menni, ihkaoikea kätilö