En tiedä lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta halusin tulla kertomaan, että olen tätä nykyä valmis kätilö. Siis ihan oikea kätilö! Sain opintoni pakettiin kuukauden verran suunniteltua aikaisemmin marraskuussa 2019. Kätilöksi tulemisen lisäksi valmistuin samalla sairaanhoitajaksi ja saan nyt käyttää kumpaakin ammattinimikettä virallisesti.
Vaikka henkilökohtaisessa elämässäni olikin väliin melkoista myllerrystä kuluneiden noin 4,5 opiskeluvuoden aikana, opintoni olivat aina aikataulussa ja suoriuduin niistä kiitettävin arvosanoin. Myöskin jokainen työharjoittelujakso sujui hyvin ja aina vain innostuin enemmän kätilötyöstä. Kätilövaiheessa työharjoittelua oli viisi viikkoa synnyttäneiden osastolla, yhteensä 14 viikkoa synnytyssalissa, kahdeksan viikkoa raskaana olevien osastolla, viisi viikkoa neuvolassa, kaksi viikkoa syventävää harjoittelua hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla sekä viisi viikkoa naistentautien ja gynekologian harjoittelua, jonka tein gynekologian poliklinikalla. Kun mukaan laskee myös sairaanhoitajavaiheen työharjoittelujaksot, olen tehnyt näiden opintojen aikana työharjoittelua yhteensä noin 56 viikkoa. Se on aika paljon.
Hoitoalan opiskelijat eivät saa työharjoitteluissa palkkaa, vaan oppilaitos maksaa harjoittelupaikalle opiskelijan ohjauksesta. Harjoitteluissa tehdään kuitenkin täysiä työtunteja, ihan niin kuin oikeissakin töissä. Koska itselläni oli jo aikaisempi korkeakoulututkinto, opintotukikuukaudet loppuivat kesken (kuten myös oikeus opintolainaan) ja viimeisen vuoden tein toimeentullakseni opintojen oheen melkoisen paljon töitä. Siinä kun ensin painoi täyden työharjoitteluviikon, sitten vähintään puolet vapaapäivistä vielä töitä ja siltikin oli voimien lisäksi koko ajan myös rahat loppu, ei kauheasti naurattanut. Lisäksi hoidettavana oli myös muut opintoihin kuuluvat tentit ja tehtävät sekä toki muun elämän rippeet ja koira. Jotenkin blogi pääsi siinä sitten unohtumaan, vaikka kerrottavaa olisi ollut paljonkin.
Tässä hetkessä kaikki on kuitenkin hyvin ja olen onnellinen sekä ylpeä itsestäni. Selvisin näistä raskaista vuosista ja olivathan ne myös monella tapaa samanaikaisesti opettavasia ja antoisia. Sain elämääni hurjan määrän kokemuksia, tietoa ja taitoa, ymmärrystä ja myös uusia ystäviä. Olen myöskin joulusta asti tehnyt aivan oikeita kätilön töitä vastasyntyneiden ja synnyttäneiden parissa ja rakastan kolmivuorotyötäni.
Ymmärsin jo opiskeluaikana, että tässä ammatissa oppiminen tapahtuu oikeastaan kunnolla vasta töitä tekemällä ja aina on jotain uutta opittavaa. Ikinä ei voi sanoa, että osaisi ja tietäisi kaiken, pitää olla nöyrä ja kestää omaa keskeneräisyyttään. Vallitseva Covid-19 -taudin aiheuttama poikkeustilanne on tuonut aikamoisen lisähaasteen ensimmäisiin kuukausiin tuoreena kätilönä. En olisi voinut työt aloittaessani arvata, että jotain tällaista voisi tulla vastaan ja niin nopeasti. Pelkään jonkin verran sitä, että minä tai joku läheisistäni sairastuu vakavasti. Samalla uskon kuitenkin, että kyllä tästä selvitään. Aika varmalta näyttää myöskin se, että töitä tulee hoitoalalla riittämään. Siinä missä toisinaan tuntuu epäreilulta se, että minut voidaan poikkeuslain perusteella pakottaa töihin, olen kuitenkin myös onnellinen, että tällä hetkellä saan työskennellä itselleni mieluisassa paikassa ihanien työkavereiden joukossa.
Toivon myöskin, että tämän pandemian jälkeen täällä Suomessa todella paneudutaan terveysalan työntekijöiden työoloihin ja palkkaukseen. Vaikka rakastankin olla kätilö, rakastan kuitenkin elämääni enemmän ja niin tekevät muutkin hoitoalan ammattilaiset. Noin 2500 euron suuruinen palkka on melko vaatimaton jo silloin, kun on vastuussa toisten elämästä, puhumattakaan siitä, että oma vaarantuu. En kuitenkaan ole lähdössä alalta, koska vastahan minä aloitin. Aion sen sijaan tehdä ainakin jollakin tapaa osani, että tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin.
Saa nähdä, mitä seuraavat kuukaudet ja vuodet tuovat tullessaan. Sitä ennen yritän tehdä työni niin hyvin, kuin se on mahdollista. Ja vaikka kiitoksilla ei makseta laskuja eikä käydä ostamassa ruokaa, lämmittävät ne mieltä kotiinlähtevältä perheeltä kuultuna. Silloin olen aina varma, että tässä minun kuuluukin olla, näiden perheiden tukena ja apuna, oli maailmalla tilanne mikä hyvänsä.
Rakkain terveisin
Menni, ihkaoikea kätilö
