Tässä on tovi vierähtänyt viime postauksesta, joten ajattelin tulla ilmoittamaan, että olen hengissä. Kovin pitkää tekstiä en ehdi kirjoittaa, koska tuossa vieressä odottaa Lääkehoidon käsikirja lukijaansa. Huomenna on taas tentti ja sen jälkeen pääsen kauan odotetulle kolmen viikon "lomalle". Lainausmerkeissä siksi, että ajatelin kyllä töissä käydä vaikka koulua ei hetkeen sitten olekaan.
Meillä on tosiaan tenttejä riittänyt lähestulkoon joka viikolle ja joillekin jopa kaksi. Olen siinä parhaani mukaan yrittänyt ohessa huoltaa omaa hyvinvointiani sekä sosiaalisia suhteitani ja olla ystävilleni tukena elämän mullistuksissa. Ei tarvinne varmaan selittää sen kummemmin, että kaikki tuo menee prioriteettilistallani ehdottomasti blogin ohi, vaikka onhan tätä hauskaa silloin tällöin kirjoitella.
Olen viime aikoina tenttinyt muun muassa anatomian viimeisen osion, muistisairaan hoitotyötä, kliinistä hoitotyötä, ravitsemustiedettä ja viimeisimpänä eilen lääkelaskentaa. Kaikista tenteistä en ole vielä saanut tulosta ja muutamaa vähän jännitän, että pääsenkö läpi. Niistä tenteistä, joista olen jo tulokset saanut, on numeroksi tullut pääasiassa joko kolmonen tai nelonen. Vitosiahan tässä koulussa ei hirveästi jaella, joten olen ollut varsin tyytyväinen. Tähän mennessä olen päässyt kaikesta läpi ja vain yksi orientoivan harjoittelun tunti ja taitokoe on poissaolon vuoksi (pakollinen läsnäolo joka tunnilla) siirtynyt suoritettavaksi kevätpuoliskolle.
Orientoivat harjoittelut aloitimme marraskuun loppupuolella ja olemme päässeet tutustumaan lähemmin injektioiden antamiseen ihonalaiskudokseen sekä lihakseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin olemme harjoitelleet ruiskujen ja neulojen käsittelyä silikonipalaan, jonka sisällä on vaahtomuovia ja sen jälkeen olemme steriilillä keittosuolaliuoksella pistelleet itseämme ja toisiamme. On ollut jännää heilua koululla jo hoitajan asu päällä, vaikka opiskelua on takana vasta muutama kuukausi. Jotenkin kuitenkin nämä ensimmäiset (vieläpä erittäin hyvin menneet) käytännön harjoitukset ovat vahvistaneet tunnettani siitä, että olen oikealla suunnalla. Pistäminen ei ole ollut ollenkaan paha juttu kummassakaan roolissa ja ohjaus on ollut hyvää, että senkin puolesta olen kyllä hengissä. Oikeastaan voisin pistellä nyt vaikka joka päivä, mutta eiköhän sitä sitten työuralla ehdi tehdä mielin määrin.
Mutta nyt yritän tsempata lukemisen kanssa ja valmistautua huomiseen lääkehoidon tenttiin, jotta sitten oikeasti voisin valmistua tähän ammattiin kolmen vuoden kuluttua.
