TOISESTA HAKUKERRASTA

Lupasin kirjoittaa paremmin tästä toisesta hakukerrastani sosiaali- ja terveysalojen yhteisvalinnassa, koska viime vuoteen verrattuna hakemiseen on jälleen tullut merkittäviä muutoksia. Ensimmäiseksi käyttöön on tullut pakollinen ensikertalaiskiintiö, toiseksi ainakin ylioppilastodistuksen pisteytystä on muutettu ja kolmanneksi pääsykokeeseen ei enää pääse suoraan todistuksella, vaan sitä varten on läpäistävä esivalintakoe.

Ensimmäinen toimenpiteeni hakua ajatellen oli tietenkin se, että kävin katsomassa mihin on ylipäätään mahdollista hakea kevään haussa ja kuinka paljon paikkoja on avoinna. Niin kuin jo aiemmin asiaa sivusin, ensikertalaiskiintiö ei mitenkään erityisemmin lämmittänyt mieltäni. Jokainen korkeakoulu saa itse määrittää kuinka suuri kyseinen kiintiö on, mutta lain mukaan se on kuitenkin oltava. Kuten omassa hakukohteessani, myös lähes kaikissa muissakin terveysalan koulutuksissa ensikertalaiskiintiö oli nyt 70% ja se on mielestäni hyvin korkea prosentti. Lukuina se tarkoittaa sitä, että omassa hakukohteessani olleesta 20 paikasta 14 oli varattu ensikertalaisille ja ne, joilla jo jokin tutkinto on, kilpailivat kuudesta paikasta.

Voisin avautua tästä ensikertalaiskiintiöstä vähän enemmänkin, mutta koska se ei ole tämän tekstin pääasia, yritän ilmaista ajatukseni muutamalla lauseella. Jos ei siis vielä ole käynyt selväksi, niin olen vahvasti tätä kiintiötä vastaan. Ajatushan on sinällään kaunis: halutaan saada ihmiset toisen asteen kouluista mahdollisimman vähillä välivuosilla korkeakouluihin. Se vain ei käytännössä ehkä toimi ihan niin yksinkertaisesti. Nyt nuoret eivät uskalla ottaa tarjottuja opiskelupaikkoja vastaa, jos eivät ole päässeet ensimmäiseen vaihtoehtoonsa, koska silloin he tippuvat pois kiintiöstä. En usko, että välivuodet ollenkaan siis vähenevät. Mielestäni on myös kyseenalaista päästää pääsykokeissa huonommin pärjännyt ensikertalainen opiskelemaan paremmin pärjänneen ei-ensikertalaisen ohitse. Erityisen epäreiluna ensikertalaiskiintiön koen meitä alanvaihtajia kohtaan. Tästä ei ole ollut mitään tietoa esimerkiksi silloin vuonna 2007 kun aloitin edelliset opintoni eikä myöskään vuonna 2011, jolloin valmistuin. En ole mitenkään voinut valmistautua siihen, että opiskelemaan pääsyäni hankaloitetaan näin merkittävästi, etenkin kun olen vaihtamassa alalle, jossa työllisyysnäkymät ovat hyvät. Onneksi tämä ei nyt tullut esteeksi omalla kohdallani.

Hakemusta täyttäessä ei ollut sinällään mitään uutta, mutta todistuksista saatavia lähtöpisteitä on tosiaan muutettu. Enää ei huomioida lukion päättötodistuksen keskiarvoa, vaan pelkästään ylioppislastutkinnon arvosanat pisteytettään ja pisteyttäminen on löyhempi kuin aikaisemmin. Itselläni on lukion päättötodistuksen keskiarvo suhteessa parempi kuin ylioppilasarvosanani, mutta siinä missä viime vuonna lähtöpisteeni olivat 23/30, tänä vuonna ne olivat 26/30. Lähtöpisteillä ei tosiaan kuitenkaan ollut mitään merkitystä pääsykokeen kannalta, koska ensin oli selvittävä esivalintakokeesta. Tämä esivalintakoe on mielestäni ihan hyvä uudistus, koska se antaa jokaiselle tasavertaisen mahdollisuuden päästä pääsykokeisiin.

Esivalintakokeeseen liittyen tuli sähköpostiin informaatiota ja tärkeimmät siihen liittyvät tiedot löytyivät osoitteesta metropolia.soteli.fi (toimii myös syksyn haussa). Ennakkomateriaali tuli huhtikuun alussa kyseiselle sivustolle ja se oli noin satasivuinen paketti, joka sisälsi muun muassa kaksi tutkimusta. Tarkoitukseni oli ruveta heti lukemaan materiaalia, mutta täytyy myöntää, että se vähän jäi työharjoittelun ja muiden koulutehtävien vieden aikani huhtikuussa lähes kokonaan. Lopulta luin aineiston huolellisesti yliviivaten läpi vain kertaalleen kahden esivalintakoetta edeltävän illan aikana.

Itse esivalintakoe suoritettiin ihan omilla kotikoneilla ja siihen sai linkin ja salasanan sähköpostitse. Jokaiselle oli porrastettu aloittamisaika noin kello 9:00 kieppeillä 3.5.2016 ja laskinta ja materiaalia sai luonnolisesti kokeessa käyttää, koska kukapa sitä olisi valvonut. Esivalintakokeessa oli neljä osa-aluetta: aineistoon pohjautuvat kysymykset, englannin ja suomen luetun ymmärtäminen sekä matematiikka. Periaatteessa koe ei ollut mikään hirveän vaikea ja kaikki kysymykset olivat monivalintoja, mutta vastausaikaa oli vain 90 minuuttia. Sen puolesta vastauksia ei juuri aineistosta ehtinyt tarkistella ja koetta tehdessä sai pitää yllä ihan kohtuullista vauhtia, jos sen halusi saada tehdyksi kokonaan. Lisäksi koe oli täynnä kombakysymyksiä ja niiden kanssa sai olla todella tarkkana. Siinä vastaillessa toivoin, että olisin hieman paremmin aineiston lukenut ja vaikka ehdinkin vastata kaikkiin kysymyksiin, jäi silti todella epävarma olo jatkoon pääsystä.

Esivalintakokeen vastaukset julkaistiin noin viikon päästä kokeen suorittamisesta. En ollut tajunnut kirjoittaa omia vastauksiani koetta tehdessä ylös, joten en vieläkään tiedä mihin olen vastannut oikein ja mihin väärin, koska en todellakaan vastauksiani enää jälkeenpäin muistanut. Vinkkinä siis, että jos haluaa itse laksea arvion omista pisteistä, kannattaa ne vastaukset kirjoittaa itselleen ylös. Pisteytys vähän vaihteli kokeen osion mukaan, mutta jokaisessa osiossa väärästä vastauksesta sai miinuspisteitä ja matematiikan osiota lukuun ottamatta myös vastaamatta jättämisestä pisteet vähenivät. Siksi itse tein kokeen sillä taktiikalla, että jokaiseen kysymykseen vastasin vaikka se olisi ollut vain arvaus.

Aikaisempina vuosina pääsykoekutsut on lähetetty sote-aloilla vasta noin viikkoa ennen pääsykokeen ajankohtaa, mikä tarkoittaa Tampereen ammattikorkeakoululla aivan toukokuun loppua. Ilmeisesti tämä esivalintakoe kuitenkin nyt hieman nopeutti tätä systeemiä, sillä tällä kertaa tieto tulikin sähköpostiin jo 18.5.2016 ja samalla sai tietää myös esivalintakokeesta saadut pisteet. Pisteytys oli skaalattu niin, että kukaan ei jäisi miinukselle tai nollalle ja sitä myöten omat pisteeni esivalinnasta olivat 84/106,7. Kaikki koulut myös julkaisivat omat pisterajansa pääsykokeisiin pääsylle ja oli ihan mielenkiintoista käydä katsomassa mihin omat pisteet olisivat riittäneet. TAMK:n kätilökoulutuksen pääsykokeeseen alin hyväksytty pistemäärä oli ollut 78,1. Jo pelkästään pääsykoekutsun saaminen tuntui todella hienolta.

Pääsykoe oli itselläni 6.6.2016 ja koska se oli hyvin samanlainen kuin viime vuonna, en siitä tällä kertaa sen tarkemmin kirjoita. Viime vuoden kirjoituksen aiheesta pääset lukemaan täältä. Sen verran kuitenkin kerron, että jo itse pääsykokeessa oli viime vuoteen verrattuna paljon varmempi olo. En tiedä johtuiko se sitten siitä, että tilanne oli jo tuttu vai siitä, että minulla kuitenkin oli jo opiskelupaikka olemassa. Joka tapauksessa aivoni toimivat selvästi aikaisempaa paremmin ja sain tiukoista aikarajoituksista huolimatta tehtyä kaikki tehtävät paljon pidemmälle kuin ensimmäisellä hakukerralla. Muun muassa viime vuonna kesken jääneen loogisen päättelyn nipun sain kokonaan loppuun, eikä se edes tuntunut vaikealta. Viime vuonna en siitä ymmärtänyt ihan kaikkea, ehkä olen siis oikeasti tullut vähän fiksummaksi opiskelun myötä... Haastatteluun pääsyä jouduin odottamaan monta tuntia, koska arpaonneni oli niinkin hyvä, että jouduin jonon viimeiseksi. Edelleen siis painotan sitä, että kannattaa olla evästä ja lukemista tai muuta tekemistä mukana. Itse haastattelu oli lopulta hyvin erilainen viime vuoteen verrattuna, koska pystyin perustelemaan kaiken varmasti ja kertomaan, että opiskelu on sujunut hienosti. Sekin meni siis oikein hyvin.

Ehkä tämä riittää nyt tältä erää. Kysyä saa, jos jokin asia jäi vielä mietityttämään, vastaan sitten parhaani mukaan. Ja jos innostun, niin saatan vielä kirjoitella jotain pääsykokeen pitäneen psykologitiimin arvioinneista, mutta ihan varmaksi en tätä lupaa.

POTKITTU

Minua on viime aikoina potkittu kovasti. Onni on potkinut. Koko kevään ajan olen saanut osakseni erilaisia pienempiä potkuja, joista on aiheutunut kaikkea vähän tavanomaisempaa hyvää. Sellaisia asioita, joita arvostan ja joista olen kiitollinen, vaikka ne eivät aina uutiskynnystä välttämättä ylitä. Eilen onni päätti kuitenkin potkaista kaikella voimallaan, niin että se todellakin tuntuu luissa ja ytimissä asti. Joko arvaatte?

Minusta tulee kätilö!

Olen niin onnellinen ja kiitollinen ja mitä kaikkea vielä voi vaan olla. Tämä on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni parhaimmista tapahtumista (huomioikaa, että olen edelleen lapseton ja elelen sinkkuna). Tuntuu niin uskomattomalta. Hakijoita oli tänä keväänä Tampereen ammattikorkeakouluun tähän kätilötyön koulutusohjelmaan tilaston (löytyy osoitteesta vipunen.fi) mukaan yhteensä 917, joista 286 oli laittanut sen hakujärjestyksessään ensimmäiseksi. Avoimia opiskelupaikkoja oli jaossa 20, joista 14 oli nyt tämän viimeisen haku-uudistuksen myötä varattu ensikertalaisille. Ja koska en ole ensikertalainen, minulle vapaita paikkoja oli siis avoinna vain kuusi.

Jossain kohtaa kevättä kaiken opiskelustressin riivaamana mietin, että jaksanko edes lähteä taas tähän hakurumbaan. Tiesin, että pääsykokeista pitäisi saada melkeinpä täydet pisteet, jotta tulisi valituksi. Onneksi olen pääasiassa optimisti ja päätin yrittää, koska sitten on ainakin tehnyt asian eteen jotain. Ja niin kuin tuloksesta voi päätellä, yrittäminen kannatti. Sain melkein täydet pisteet: soveltuvuuskokeesta 69/70 ja kokonaispisteissä (yo-todistus + koepisteet) 95/100.

Vielä en ole saanut tietää mikä on ollut alin hyväksytty pistemäärä, mutta juuri nyt sillä ei oikeastaan ole edes väliä. Kirjoittelen sitten myöhemmin vähän paremmin tästä hakukerrasta ja siihen tulleista muutoksista viime vuoteen verrattuna.

Jonkun verranhan tämä tutkintonimikkeen muuttuminen aiheuttaa nyt säätämistä opiskeluiden osalta, mutta mitään kovin mahdotonta ei pitäisi olla edessä. Todennäköisesti vain siirryn nykyiseltä luokaltani viime vuonna aloittaneiden kätilöopiskelijoiden matkaan, mutta pitänee näistä asioista käydä keskustelemassa sitten paremmin koulumme opinto-ohjaajan kanssa.

Blogia tulen varmaan myös hiukkasen päivittämään ainakin otsikon osalta, mutta ihan kyllä aion tänne jatkossakin kirjoitella melko normaaliin tapaan. Onhan minusta edelleen tulossa myös sairaanhoitaja, vaikka jatkankin siitä sitten vielä vuoden verran pidemmälle.

Nyt aion kuitenkin vähän aikaa vain leijua ja olla onnellinen. Yksi unelmistani on toteutumassa.