POTKITTU

Minua on viime aikoina potkittu kovasti. Onni on potkinut. Koko kevään ajan olen saanut osakseni erilaisia pienempiä potkuja, joista on aiheutunut kaikkea vähän tavanomaisempaa hyvää. Sellaisia asioita, joita arvostan ja joista olen kiitollinen, vaikka ne eivät aina uutiskynnystä välttämättä ylitä. Eilen onni päätti kuitenkin potkaista kaikella voimallaan, niin että se todellakin tuntuu luissa ja ytimissä asti. Joko arvaatte?

Minusta tulee kätilö!

Olen niin onnellinen ja kiitollinen ja mitä kaikkea vielä voi vaan olla. Tämä on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni parhaimmista tapahtumista (huomioikaa, että olen edelleen lapseton ja elelen sinkkuna). Tuntuu niin uskomattomalta. Hakijoita oli tänä keväänä Tampereen ammattikorkeakouluun tähän kätilötyön koulutusohjelmaan tilaston (löytyy osoitteesta vipunen.fi) mukaan yhteensä 917, joista 286 oli laittanut sen hakujärjestyksessään ensimmäiseksi. Avoimia opiskelupaikkoja oli jaossa 20, joista 14 oli nyt tämän viimeisen haku-uudistuksen myötä varattu ensikertalaisille. Ja koska en ole ensikertalainen, minulle vapaita paikkoja oli siis avoinna vain kuusi.

Jossain kohtaa kevättä kaiken opiskelustressin riivaamana mietin, että jaksanko edes lähteä taas tähän hakurumbaan. Tiesin, että pääsykokeista pitäisi saada melkeinpä täydet pisteet, jotta tulisi valituksi. Onneksi olen pääasiassa optimisti ja päätin yrittää, koska sitten on ainakin tehnyt asian eteen jotain. Ja niin kuin tuloksesta voi päätellä, yrittäminen kannatti. Sain melkein täydet pisteet: soveltuvuuskokeesta 69/70 ja kokonaispisteissä (yo-todistus + koepisteet) 95/100.

Vielä en ole saanut tietää mikä on ollut alin hyväksytty pistemäärä, mutta juuri nyt sillä ei oikeastaan ole edes väliä. Kirjoittelen sitten myöhemmin vähän paremmin tästä hakukerrasta ja siihen tulleista muutoksista viime vuoteen verrattuna.

Jonkun verranhan tämä tutkintonimikkeen muuttuminen aiheuttaa nyt säätämistä opiskeluiden osalta, mutta mitään kovin mahdotonta ei pitäisi olla edessä. Todennäköisesti vain siirryn nykyiseltä luokaltani viime vuonna aloittaneiden kätilöopiskelijoiden matkaan, mutta pitänee näistä asioista käydä keskustelemassa sitten paremmin koulumme opinto-ohjaajan kanssa.

Blogia tulen varmaan myös hiukkasen päivittämään ainakin otsikon osalta, mutta ihan kyllä aion tänne jatkossakin kirjoitella melko normaaliin tapaan. Onhan minusta edelleen tulossa myös sairaanhoitaja, vaikka jatkankin siitä sitten vielä vuoden verran pidemmälle.

Nyt aion kuitenkin vähän aikaa vain leijua ja olla onnellinen. Yksi unelmistani on toteutumassa.