Aivan kohta on ensimmäinen kuukausi toisen vuoden opintoja takana. Tässä ajassa olen muiden koulutöiden lisäksi ehtinyt jo käydä kahdessa tentissä, yhdessä uusinnassa ja yhdessä lääkelaskutentissä. Lisäksi viime lukuvuoden tavoin käyn edelleen töissä opiskelun ohella, joten luppoaikaa ei ole pahemmin kyllä ollut. Muutama hieman tuskainen päivä ja uneton yö on ollut tässä, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut opiskeluiden suhteen oikein hyvällä mielellä. Ensimmäisestä tentistä sain nelosen ja muista ei vielä ole tietoja tullut, joten niitä mahdollisesti huonompia tuloksiakaan ei voi vielä harmitella. Tuohon kirurgian perusteiden ja anestesiologian tentistä saatuun neloseen olen joka tapauksessa oikein tyytyväinen ja se oli mielestäni hyvä alku tälle lukuvuodelle.
Teorian ohella olemme opiskelleet myös jo jonkin verran käytännöntaitoja. Tampereen ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen yhteinen taitokeskus avattiin nyt syksyllä ja yhden kerran olemme siellä uusissa (joskin vielä hieman keskeneräisissä) tiloissa nyt käyneet, mutta muuten olemme harjoitelleet ihan oman koulun vanhoissa tiloissa. Olemme lähteneet syventämään muun muassa infuusiotaitojamme, tikanneet banaaneja sekä käärineet erilaisia sidoksia toisillemme ja nukeille. Tikkaamisen opettelu oli mielestäni erityisen hauskaa, mutta pitää myöntää, että jonkin verran sitä pitää tässä vielä harjoitella ennen kuin lähden kenenkään välilihaa parsimaan...
Erityisen iloinen olen ollut uudesta ryhmästäni, joka koostuu aivan mielettömistä tyypeistä. Toki menee vielä aikaa, että kunnolla tutustun kaikkiin, mutta jonkinlaisen aavistuksen ihmisistä tässä ajassa on jo saanut. Meidän noin 20 hengen luokka on tuttuun tapaan jaettu osalle tunneista pienemmiksi ryhmiksi (eli tässä tapauksessa puoliksi), joten tämä oma puoliskoni luokasta on nyt tullut huomattavasti tutummaksi kuin se toinen. Opintoja on joka tapauksessa edessä vielä noin kolme ja puoli vuotta, joten eiköhän siinä ajassa kunnolla ehdi siihen toiseenkin puoleen luokasta tutustua. Suurimalla osalla kuitenkin vaikuttaa olevan hyvin samanlainen huumorintaju kuin itselläni ja mielestäni paljon kertoo se, että välillä koulupäivän jälkeen posket ovat kipeät nauramisesta. Ja vaikka hauskaa onkin, niin opiskelu sujuu hienosti ja asiat saadaan käytyä läpi asianmukaisesti.
Ihan parasta, sanoisinko.
