Oli tarkoitus tulla tänne kirjoittelemaan jo maanantai-iltana viimeisestä työvuorosta vanhassa toimenkuvassa, mutta kuten huomasitte, en kirjoitellut. Koko maanantain oli vähän haikea olo töissä, koska siellä työnkuva muuttuu jonkin verran ja vastuu tietyistä asioista siirtyy nyt itseltäni muille. On ollut niin hienoa nähdä ihan konkreettisesti työnsä tuloksia ja paljon tässä ajassa on saatu aikaiseksi. Seuraava jatkakoon kuitenkin nyt tästä, paljon on vielä nimittäin tekemättäkin.
Kirjoittelun sijaan maanantaina lähdin suoraan töistä keskustaan ja päädyin syömään illallista hyvässä seurassa Roastiin. Päälle piti tietenkin syödä vielä yksi pallo Minetin jäätelöä, vaikka ähky olikin jo lähellä. Olisi ollut suorastaan rikollista kävellä sen kojun ohi kun oli niin hieno ilmakin. Parasta oli kuitenkin se, että siinä ystävien kanssa jutellessa jännitys alkavista opinnosita katosi pitkäksi aikaa. Täällä kotona en olisi varmaan muuta tehnytkään kuin sekoillut. Sitten kun lopulta tulin kotiin, olin jo niin väsynyt, että ennen nukkumaan menoa ei enää juuri jaksanut ajatella mitään.
Aamulla levottomasti nukutun yön jälkeen kyllä sitten jännittikin bussissa istuessa, mutta onneksi maanantaina saatu tieto edes yhdestä samalla vuosikursilla olevasta tutusta helpotti. On meinaan ihan eri juttu mennä sinne auditorioon aloittamaan uudet opinnot jonkun tutun kanssa ja jutella niitä näitä kuin tönöttää siellä yksin. Molempia olen nyt kokeillut.
Ensimmäisenä päivänä huomasi kyllä heti, että ollaan nyt vähän eri kokoisessa puljussa kuin missä aiemmat opintoni suoritin. Kun siinä kuunteli kaikenlaisia infoja ja näki tilastoja sekä myöhemmin jutteli muiden kanssa, tulin hyvin kiitolliseksi opiskelupaikastani. Ja tottahan toki olen onnellinen tästä kaikesta ollut koko ajan, mutta nyt se jotenkin konkretisoitui vielä enemmän. Yhtä sisäänpäässyttä kohden niin moni on jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja moni nyt aloittaneista oli jo useamman kerran hakenut ennen kuin pääsi sisälle tällä kertaa.
Ryhmät jaettiin jo hyvin alkuvaiheessa ja siitä lähtien oman ryhmän kanssa onkin pääasiassa kuljettu. Harmikseni jouduimme eri ryhmiin M:n kanssa, mutta enköhän silti selviä. Oma ryhmäni vaikuttaa näin muutaman päivän tutustumisen jälkeen mukavalta ja luulen, että saadaan kyllä hyvässä hengessä opinnot suoritettua loppuun asti. Ikäjakauma ryhmässä on alkaen juuri lukiosta päässeistä 19-vuotiaista aina 39-vuotiaaseen asti. Sijoitun siis itse jokseenkin tuohon puoliväliin, vaikka toki suurin osa porukasta on itseäni nuorempia.
Tiistaina lähinnä juostiin kampusta ristiin rastiin ja vähän rupesin jo miettimään, että miksi ihmeessä en laittanut jalkaani lenkkareita ja verkkareita. Auditoriossa istumista kertyi pitkän päivän aikana ehkä muutaman tunnin verran. Samalla kun ravattiin ympäriinsä, sai kuitenkin hoidettua joitakin asioita, joita omallakin To do -listallani oli. Nyt on muun muassa Piraten jäsenyys maksettu koko opiskeluajalle ja orientoiviin harjoitteluihin tarvittava puku laitettu tilaukseen muutaman nimineulan kanssa. Parasta oli kuitenkin saada taas Kelan ateriatuki -kortti. Viime kerralla juuri lukion ilmaisten sapuskojen ääreltä lähteneenä en oikein osannut arvostaa tarpeeksi opiskelijaravintolan edullista ruokaa. Nyt onkin sitten ihan toinen ääni kellossa, on nimittäin aika mahtavaa saada hyvä lounas 2,6 eurolla!
Tämä toinen päivä oli todella paljon kevyempi, ei ollut enää samanlaista kampusmaratoonia kuin aloituspäivänä. Saatiin kaikki käyttäjätunnukset ja käytiin vähän läpi sitä, mistä löytää mitäkin tietoa. Lisäksi saatiin taas useamman tunnin verran ifoa myös muista aiheista, kuten kieliopinnoista, opinto-ohjauksesta, liikuntamahdollisuuksista jne. Nyt voikin sitten illaksi lähteä nollaamaan päätä järven rannalle. Aika tukalaa siellä koulussa kyllä on ollut näin kuumalla ilmalla, vaikka muuten kaikki onkin mennyt hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti