Huomasin vasta, että en ole tammikuun aikana ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa tänne yhtään mitään. Se kertoo siitä, että kalenterini on ollut kohtalaisen täysi ja että elämässä on tapahtunut. Joulun jälkeen minulla on ollut menossa jonkinlainen supersosiaalinen kausi. Opiskelun ja työnteon keskellä on ollut paljon kaikenlaisia tapahtumia ja on tuntunut, että joka puolella on kaivattu seuraani. Sen vuoksi tammikuu olikin kiireinen, mutta harvinaisen mukava ollakseen omasta mielestäni yksi vuoden tylsimmistä kuukausista.
Neljäs lukukauteni lähti myös opiskelun suhteen käyntiin mukavasti, mikä oli ihan rohkaisevaa niiden loppuvuoden epäonnistumisten jälkeen. Joulutauon aikana luin erittäin hyvin äitiys- ja naisenhoitotyön tenttiin (siis siihen, jonka ohitse aikaisemmin nukuin) ja sainkin siitä sitten uusinnassa vitosen. Muita tenttejä ei koko tammikuussa ollutkaan vaan teemana on ollut alkuvuodesta lähtien vain mielenterveys- ja päihdehoitotyö, josta tentti oli vasta nyt helmikuun puolella. Sen lisäksi kävin helmikuun uusintatenttipäivänä tekemässä perioperatiivisen hoitotyön tentin ja lääkelaskun uudelleen. Enempää vitosia ei ole tiedossa, mutta jospa kuitenkin nyt kaikesta pääsisin läpi.
Aihepiiriltään mielenterveys- ja päihdehoitotyö ei ole ollut mitenkään kovin kevyttä opiskella. Meillä on ollut myös joitain psykiatrian iltaluentoja, jolloin koululla on saatettu viettää aikaa parhaimmillaan ihan koko päivä. Ja voin kertoa, että kun on suurimman osan päivästä käsitellyt esimerkiksi aihepiirejä itsetuhoisuus ja itsemurhat sekä psykoosit, niin ei ihan hirveästi ole ollut intoa enää tänne blogiin opiskelusta kirjoitella. On ollut pakko saada jotain kevyempää ajanvietettä vastapainoksi.
Lisäksi aloitin mielenterveys- ja päihdehoitotyön työharjoittelun nyt helmikuun alussa. En vielä kovin montaa työpäivää ole ehtinyt tehdä, mutta kokonaisuudessaan tämä opintojakso on hyvinkin ravisteleva ja niin erilainen. Salassapitovelvollisuuden vuoksi minun on oltava hyvin varovainen siitä, mitä tänne kirjoitan. En esimerkiksi voi täällä blogissa sen tarkemmin kertoa, missä ja millä osastolla teen työharjoitteluani, vaikka toki asiasta tietävä voikin sen jossain määrin päätellä.
Jotain pystyn kuitenkin yleisellä tasolla kertomaan. Ensinnäkin oma osastoni harjoittelupaikassa on erittäin rauhallinen eikä oman turvallisuuden puolesta ole mitään tarvetta pelätä, väkivallan uhkaa hoitajia kohtaan ei potilaiden puolelta juurikaan ole (toki silti kannamme hälyttimiä mukana). Ennemminkin huolena on se, mitä potilaat tekevät itselleen, osastolla kun suurin osa kärsii erittäin vaikeasta masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Myös persoonallisuushäiriöitä on monella. Yksi tärkeimmistä tehtävistä sairaanhoitajana onkin vain olla läsnä ja kohdata potilaita. Heidän kanssaan pyritään oikeasti olemaan ja auttamaan vaikeimmista hetkistä yli samalla kun sopivaa hoitomuotoa ja lääkkeitä etsitään.
Lähipiirissäni on paljon ihmetelty sitä, että miksi kätilöopiskelijan on tällainen harjoittelu suoritettava, synnytyssalihan on ihan eri juttu. Niinhän se todella on, mutta ihmiset ovat joka puolella ihmisiä ja heillä on aina oma elämänhistoriansa ja erilaisia sairauksia. Myös siellä synnytyssalissa ja muualla missä kätilöt työskentelevät. Masentuneita ihmisiä ja muista mielenterveysongelmista kärsiviä on ihan joka puolella. Vaikka osa ihmisistä tarvitseekin joskus hoitoa ihan osastolla, suurin osa heistä on aivan tavallisia tallaajia, jotka muutoin elävät aivan normaalia arkea. On lisäksi muistettava, että minusta on edelleen tulossa myös sairaanhoitaja ja mielenterveys- ja päihdehoitotyö on yksi hoitotyön osa-alue, johon jokaisen meistä on perehdyttävä. Oli töissä sitten missä osaamisalueella tahansa, ammattitaitoon kuuluu erilaisten ihmisten kohtaaminen ja mielenterveysongelmien tunnistaminen. Lisäksi kun miettii, kuinka yleistä esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on ja että synnyttänyt nainen voi sairastua myös lapsivuodepsykoosiin, niin jokainen varmasti ymmärtää kuinka tärkeästä jaksosta tässä on kyse.
Mielenterveys- ja päihdehoitotyön puolella ei ehkä tehdä niin näkyviä asioita, koska kliinisiä toimenpiteitä ei ole kuin vain murto-osa verrattuna muihin sairaalan osastoihin. Kuitenkin henkiä tälläkin osa-alueella pelastetaan, joskin vain eri tavalla. Lisäksi tämä opintojakso laittaa kyllä ihan toden teolla miettimään ja pohtimaan asioita, kuten eettisyyttä, ihmisyyttä ja ihan omaakin elämää. Opiskelijaa ravistellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti