ENSIMMÄISESTÄ LUKUVUODESTA

Lukuvuoden lopun tentti- ja tehtäväsuma oli kyllä sellainen, että välillä olin hieman huolissani mielenterveyteni puolesta. Valehtelematta kaikki vapaa-aika oli useamman viikon ajan käytettävä opiskeluun, jotta sain suoriuduttua kaikista kursseista edes jollain tasolla. Tein itselleni tarkan aikataulun toukokuun alussa kun tilanteen epätoivoisuus eräänä päivänä valkeni kaikessa karuudessaan. Suurimman osan tehtävistä ja tenteistä saimme tietää vasta silloin, joten aikaisemmin ei olisi voinut edes valmistautua mitenkään. Annoin koululle tästä hieman palautetta, koska osan kursseista olisi kyllä voinut avata meille jo kuukausia aikaisemmin, jolloin omaa ajankäyttöä olisi ollut helpompaa suunnitella. Normaalisti olisin esimerkiksi lukenut noin kolmena iltana yhtä tenttiä kohden, mutta nyt se oli mahdollista vain yhtenä, tenttiä edeltävänä iltana. Muuten olisi jäänyt joku kotitentti tai muu vastaava tehtävä palauttamatta ja siten jokin kurssi suorittamatta.

Yllätin itseni siinä mielessä, että ihan oikeasti pysyin melko tarkkaan laatimassani aikataulussa ja pääsin yhtä nestetasapainolaskua lukuun ottamatta kakesta läpi ihan hyvin arvosanoin. Sen laskun joudun siis syksyllä vielä tekemään uudestaan, mutta selvinnen siitä noin kymmenessä minuutissa kunhan vain muistan sillä kertaa ihmisen normaalin haihtumisen seurauksena menetetyn nesteen määrän vuorokautta kohden. Nyt en nimittäin muistanut ja seuraus oli siis se, että kyseinen lasku meni aika pahasti metsikköön. Joinain päivinä sitä vain on tyhmä ja toisina päivinä vielä vähän tyhmempi...

Ensimmäisestä lukuvuodesta jäi kuitenkin kokonaisuudessaan kaikesta tuskailusta huolimatta ihan hyvä mieli. En muista olenko koskaan ollut aikaisemmin näin ylpeä itsestäni. Kävin koko ajan töissä opiskelun ohella ja silti selviydyin kaikin puolin hyvin. Enkä edes hukannut kaikkia ystäviäni, vaikka aika olikin toisinaan tiukilla. Lisäksi olen saanut paljon uusia tuttavuuksia, joista joihinkin olen tutustunut jo vähän paremminkin. Tiedä vaikka heistäkin joitain vielä ystäviksi joskus tulevaisuudessa kutsun. Ja mikä parasta, olen vuoden varrella kasvanut huimasti uuteen ammatti-identiteettiin. Olen tuleva sairaanhoitaja ja niin äärettömän ylpeä siitä. Tämä hoitoala on se oma juttuni, siitä tulen koko ajan varmemmaksi. Raskaimmatkin tenttisumat jaksaa kahlata läpi kun vain muistaa miksi tätä tekee.

Taitojakin tuli opittua aika paljon niistä perus pesuista ja kääntämisistä injektioiden antamiseen ja laskimoverinäytteen ottamiseen. Viimeisimpänä opettelimme kanylointia (onneksi koululla on niitä harjoituskäsiä...) sekä infuusion valmistelua ja konsentraatin lisäämistä tiputettavaan nesteeseen. Taitokoe meni siis niidenkin osalta läpi, vaikka jälleen kerran jännitin ihan hirveästi.

Nyt osaan sitten alan perusteita siinä määrin, että saisin jo hiljalleen toimia lähihoitajana. Melko hienoa, eikö? Ensi lukuvuodesta meitä on jo jonkun verran peloteltu, se on kuulemma vielä vaikeampi kuin tämä vuosi. Apua. Nyt kuitenkin teen kesän ajan vain töitä (toistaiseksi vielä muuta kuin hoitoalaa) ja yritän olla murehtimatta.

Loppuun vielä tiivistetty tilannekatsaus ensimmäisen lukuvuoden jälkeen.

Opintojen eteneminen: suoritettuna 58/210 op, opiskelua takana yksi lukuvuosi
(tulossa vielä 2 op kunhan vain käyn sen yhden laskun suorittamassa...)
Suoritettujen kurssien keskiarvo: 3,7 (asteikolla 1-5)
Tunnelma: ylpeä ja helpottunut