Viimeisimmät kuluneet viikot ovat tuoneet paljon uusia kokemuksia ja huimaa ammatillista kasvua. Olemme harjoitelleet paljon hoitotyön perusteita koululla ja toimenpiteitä on tehty niin opiskelutovereille kuin nukeillekin. Nukeista olen ollut erittäin kiitollinen erityisesti siinä kohtaa kun aiheena on ollut mm. nenämahaletkun ja virtsatiekatetrin laittamista. Näiden lisäksi olemme opetelleet liman imemistä ylähengitysteistä, happinaamareiden käyttöä, petaamista, aseptiikkaa (käsien peseminen, desinfiointi, suojavarusteiden pukeminen), evakuointia, syöttämistä, pesujen ja siirtojen tekemistä, asentohoitoa, virtsanäytteiden ottamista ja verenpaineen mittaamista manuaalisesti. Näin nyt joitain opittuja taitoja mainitakseni.
Kaikenlaisia hetkiä on ollut koomisista tilanteista pienehköön epätoivoon. Kyllähän sitä nimittäin vähän nauratti kun aikuiset ihmiset opettelevat käsiään pesemään, mutta se saattanee olla yksi tärkeimmistä asioista loppupeleissä. Käsien kauttahan ne mikrobit eniten leviävät. Hauskaa oli myös rullailla pitkin koulun käytäviä sairaalasängyillä ja kiskoa kaveria patjalla alas rappusia (evakuointi). Kurssiin on kuulunut kuitenkin myös muutama päivä niin sanotusti "kentällä" ja siellä koetut asiat ovat ehdottomasti olleet kaikista parhaimpia hetkiä. Ensimmäinen kosketus siihen oikeaan työhön ja oikeisiin potilaisiin (vaikka "potilas"-sanaa monessa yhteydessä vierastankin).
Olimme erään hoitolaitoksen kuntouttavalla osastolla ja vaikka paljoa ei vielä ehtinyt tekemään, niin nähdä ja kuulla kuitenkin sai. Ensimmäisen kerran toimin uuden ammatti-identiteettini mukaisesti oikealla työpaikalla. Olin niille ihmisille hoitaja, vaikka vielä opiskelenkin. Sain myös ihan ensimmäisen oikean asiakkaani kun suoritimme tässä samassa paikassa taitokokeen manuaalisen verenpaineen mittaamisesta. Kaikki sujui oikein hyvin, verenpaine ja pulssi saatiin mitattua ja asiakas oli hirmuisen hurmaava tarinoineen.
Ensimmäisiä kertoja on ollut siis jo aika paljon, mutta ensi kuussa niitä on tulossa vielä kukkuroittain lisää. Meillä nimittäin alkaa ensimmäinen työharjoittelujakso, joka kestää neljä viikkoa. Jännitän jo jonkun verran, mutta samalla odotan tätä jaksoa todella paljon. On vielä niin paljon opittavaa!
Olipa mukava löytää tää sun blogi, luin kerralla läpi ja jään ehdottomasti seuraamaan! Olen itse syksyllä aloittamassa opinnot ja alan vaihtaja olen myös �� Osaatko hyvin ruotsia? Saatko sen ahotoitua?
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kiva, että tykkäsit. :) Tämä on kyllä ihana ala, joka jaksaa monessa asiassa yllättää jo näin opiskellessa. Mahdollisuuksia on niin paljon erilaisiin urapolkuihin sitten kun valmistuu.
PoistaOsaan ruotsia keskimääräistä suomalaista paremmin, mutta en ole vielä päättänyt yritänkö saada hyväksilukuja. Toisaalta hoitotyön sanastossa on vielä niin paljon sanoja, joita en valmiiksi osaa, että voisi olla ihan hyväkin käydä kurssilla. Toisaalta taas mietin, että tylsistynkö tunneilla kun ruotsi ei kuitenkaan kaikille ole se kaikista vahvin alue. Saa nähdä mihin sitten lopulta päädyn, onneksi on vielä vähän aikaa miettiä kun kielet alkavat vasta vähän myöhemmin.
Ja kovasti onnea opintoihin sitten kun ne syksyllä alkavat!